Olen kuvataiteilija ja kansalaisopiston taideope ja kirjoitan tätä blogia näissä rooleissa. Enemmän taidan olla ope kuin taiteilija, joten voi olla että se näkökulma painottuu kirjoittamisessani.
Tänä talvena olen eri yhteyksissä käynyt keskusteluja taiteen merkityksestä. Ja taiteen tekemisen merkityksestä. Lieneekö taiteella merkitystä tai onko ainakaan harrastajien taiteella merkitystä? Oikeita vastauksia ei taida olla mutta hyvähän näitä on välillä pähkäillä.
Toinen asia, johon olen kuluneen talven aikana törmännyt monta kertaa, on sosiaalisen median hyödyntäminen opetuksessa ja muutenkin työssä. Mobiililaitteet helpottavat asioiden jatkuvaa jakamista ja tässä voisi olla paljon mahdollisuuksia. Ja tätäpä tässä lähden kokeilemaan.
Päätin perustaa blogin, jonne kirjaan ajatuksiani taiteen tekemisestä, taiteen harrastamisesta ja taiteen opettamisesta. En ole koskaan kovin aktiivisesti seurannut mitään blogeja eikä minulla ole esikuvia. Tällä hetkellä ajattelen että blogien kirjoittamisessa on kysymys vähän samasta asiasta kuin vaikkapa jossain taideharrastuksessa. Kirjoittaessa tulee jäsenneltyä omia ajatuksiaan, julkaistessaan blogin, kirjoittaja laittaa omasta itsestään jotain esille ja varmasti myös toivoo yleisöä ja heiltä palautetta.
Näen taiteen tekemisen tutkimisena. Ja kun asioita tutkii ja pohtii, usein väistämättä tapahtuu oppimista. Oppiminen voi liittyä värioppiin, ympäristön havainnointiin tai vaikkapa oman itsen tuntemiseen. Toisinaan työstetään muistoja, ihmissuhteita tai muita kuvan sisältöön liittyviä teemoja. Kuvaa tehdessä jäsennellään ajatuksia aivan kuten kirjoittaessakin. Tekeminen on prosessi ja lopputulosta usein myös esitetään julkisesti tai ainakin oman opiskeluryhmän kesken ja monet janoavat palautetta ja vinkkejä tekemiseensä. Niistä sitten opitaan lisää.
Näkisin että taiteen tekemiseen liittyy hyvin vahvasti asioiden jakaminen. Aivan kuten blogeihin tai muuhun sosiaaliseen mediaan. Tekijä antaa itsestään jotakin ja yrittää välittää ajatuksensa tai tunteensa myös muille. Joidenkin taideteorioiden mukaan taide ei ole taidetta ennen kuin se kohtaa yleisönsä. Tarvitaan siis kohtaaminen, jakaminen ja sieltä syntyy niitä merkityksiä. Kansalaisopiston taideharrastajilla näiden jakamisten merkitys on hyvin selkeä. Ryhmällä, opiskelijoiden keskinäisellä vuorovaikutuksella, on suuri rooli opiskelussa.
