Mitä se taide sitten oikein on?

Siinäpä se, olennainen kysymys! Tätä otsikkoa olen pyöritellyt jo monta kuukautta mielessä, nyt sitten lopulta kirjoitan.

Uskoisin että jokaisella on tästä joku mielipide. Oma mielipide perustuu omaan kokemukseen: Jollekin taide merkitsee rakasta harrastusta, jollekin toiselle taide merkitsee jotain hankalasti ymmärrettävää tai tylsää, kolmannelle ehkä iloa ja irtautumista arjesta.

Ehkäpä voisin koettaa hahmottaa taiteen määritelmää hieman yleisemmin tällä kertaa, ei niinkään merkitystä yksittäisen harrastajan näkökulmasta, kuten aiemmissa kirjoituksissa. Yleispätevää taiteen määritelmää ovat koettaneet muotoilla minua viisaammat taideasiantuntijat. En perehdy enkä esittele virallisia teorioita tässä sen kummemmin, yritän sanallistaa omaa käsitystäni joka on muodostunut vuosien varrella, taidetta opiskellessa, opettaessa ja tehdessä.

Toisinaan taideharrastajien ryhmissä nousee keskusteluun kysymys siitä mikä on taidetta, mikä ei. Aihe on jopa tunteellinen. Toisilla on hirveän vahvat mielipiteet, toiset eivät uskalla ottaa kantaa.

Tässä keskustelussa vaikuttavat usein henkilökohtaiset mielipiteet. Joku ei esimerkiksi pidä abstrakteista maalauksista vaan arvostaa enemmän esittävää, realismin perinteitä noudattavaa esitystapaa. Abstraktin ja esittävän taiteen vertailussa esiin nousee myös ”taito, taitavuus” . Joidenkin on vaikea ymmärtää miksi joku ”vain sotkee värejä” vaikka osaisihan se ihan oikeasti piirtää näköisenkin!

Juuri viime viikolla keskustelimme museokäynnillä Helene Schjerfbeckin teosten kohdalla siitä miten hän ensin teki varsin realistisia ja näköisiä teoksia ja siirtyi sitten aina vain pelkistetympään tyyliin. Helenen aikalaiset, eivätkä vieläkään kaikki, ole vakuuttuneita siitä että valinta oli oikea. Picasso lienee toinen tunnettu esimerkkitapaus tästä suunnan vaihdoksesta. Lapsinero osasi jo poikasena piirtää näköistä. Sitten kehittyi kubismi ja realistinen esitystapa jouti romukoppaan. Oli syntynyt uusi tyyli. 

Se, että joku ei pidä jostakin tyylisuunnasta ei voi kuitenkaan olla määrittelyn kriteeri. Haluan korostaa että taidetta on niin monenlaista että kaikesta ei tarvitse pitää. Hyväkin taide voi olla kamalaa.

Myöskään pelkkä taito ei riitä tekemään jostakin taidetta. Vaikka sanan "taide" juuret taitavat olla monissa kielissä kytkyssä "taito"-sanaan, ovat merkitykset eriytyneet. Pelkkä tekninen taituruus ei vielä riitä tekemään jostakin taidetta. Tarvitaan myös ajatusta, joku idea.

Miksi modernit taiteilijat irtautuivat esittävästä, realistisesta taiteesta? Käsittääkseni he halusivat etsiä jotakin uutta. Etsiä uutta keinoa ilmaista tunnetta ja tunnelmaa. Etsiä keinoja tiivistää ilmaisuunsa kaikkein olennaisin. Se, mikä kenenkin mielestä on olennaisinta, riippuu taiteilijasta. Toiset tutkivat valoa ja tunnelmaa, toiset etsivät täydellistä väriä tai muotoa. Toiset yrittävät etsiä olennaisia oivalluksia myös elämästä ja ihmisenä olemisesta.

Oman käsitykseni mukaan juuri uuden etsintä liittyy taiteeseen. Ei se tietenkään ole aina mullistavan, uuden tyylisuunnan kehittelyä, vaan uuden ajatuksen etsintää. Uusia ajatuksia ja näkökulmia etsitään ja ihmetellään löydetään taiteen avulla. Tämä on se osio, jossa tarvitaan luovuutta. Kyky oppia ja kehittyä, muuttaa ajatteluaan ja toimintaansa, edellyttää luovuutta ja avointa mieltä. Sieltä syntyy ajatus, idea.

Luovutta ja avointa mieltä tarvitaan taiteilijalta mutta parhaimmillaan se stimuloi jotakin katsojassakin. Ihmetystä, oivallusta, ehkäpä esteettisen positiivisen kokemuksen kautta saavutettua oppimistulosta. Ajatusta ja ideaa.

Tässä kohdassa käännän kehän ympäri. Ylempänä kirjoitin ettei pelkkä taito riitä. Tarvitaan myös ideaa. Mutta kumpikaan ei toimi yksin. Pelkkä idea, ajatuksen pyörittely ei riitä. Taiteilijalla tulee olla kyky ilmaista ideansa. Siinä on sitten se tekninen taituruus, taito, avuksi.

Joidenkin teorioiden mukaan teos muuttuu taiteeksi vasta kun se kohtaa yleisönsä. Joidenkin teorioiden mukaan taide muuttuu taiteeksi kun se liitetään taidekontekstiin eli teos vaikkapa tuodaan museoon. Nämä teoriat tuntuvat kuitenkin hieman pölyttyneiltä tässä ajassa. Taiteilijoilla taitaa olla tällä hetkellä (niin kuin aina ajoittain ennenkin) pyrkimys ulos elitistisistä museoista ja gallerioista. Taidetta tehdään anarkistisin elkein vaikkapa kadulle graffitin keinoin.

Tästä pitkästä sepustuksesta poimittuna ja tiivistettynä: Taide on uuden etsintää, ajatuksen /idean hahmottamista, ja myös taitoa kiteyttää tuo idea teokseksi.

Olisipa mielenkiintoista kun joku  kommentoisi. Olen avoin täydentämään näkemystäni.