Sain mahdollisuuden osallistua pohjoismaiseen aikuiskoulutusen konferenssiin Islannissa. Konferenssissa oli läsnä 200 aikuiskoulutuksen parissa työskentelevää henkilöä eri pohjoismaista, Suomestakin kymmeniä opettajia ja koulutusssuunnittelijoita ja rehtoreita. Nimeltään tämä tapahtuma oli Nordic Bridges - pohjoismaisia siltoja. Tapahtuman järjesti Pohjoismaiden ministerineuvosto ja Aikuisten oppimisen pohjoismainen verkosto (NVL). Olimme kaksi päivää koolla Raykjavikin uudessa Harpa-konferenssi/konserttitalossa aiheenamme elinikäinen oppiminen.
Ja elinikäistä oppimista tuli harrastettua, matkaan lähdettiin avoimin mielin. Kiva on päästä tavallisista opettajan työkuvioista katselemaan muuta maailmaa. Siitä hyvästä saattoi reissuun muutaman lomapäivänkin uhrata.
Ensinnäkin Islanti vaikutti aivan erityisen hienolta paikalta. Metsätön kivinen saari. En päässyt valaita bongailemaan enkä kuumille lähteille mutta aion ehdottomasti palata joskus kun on enemmän aikaa ja rahaa. Edellisellä viikolla olin mukana kansalaisopiston Kolin maisemamaalausmatkalla ja niille meidän kamsallismaisemillemme Islannin luonto veti kyllä vertojaan. Luonnosta ja retkeilystä pitävälle Islannista löytyy varmasti paljon hienoja juttuja. Ensi reissulla sitten lisää luontoa...
Mutta sitten sinne elinikäiseen oppimiseen. Eräs konferenssin pääteemoista oli islantilaisen muusikon, Björkin, Biophilia-albumi ja siihen tehty sovellus, jonka voi ladata iPadiin yms laitteisiin. Sovellus on taiteilijan taustajoukkoineen kehittelemä multimediataideteos, joka on ollut syntyessään uraauurtava sensaatio. Musiikkikappaleiden teemat liittyvät luonnonilmiöihin, avaruuteen, salamointiin ym. Sovellusta kehitettäessä keksittiin että sitä voisi käyttää vaikkapa opetuksessa ja sovellusta onkin nyt lanseerattu eri maissa kouluille, poikkitaiteellisiin luonnontieteiden ja musiikin työpajoihin. Me konferenssiyleisö saimme toimia eräänlaisena testiryhmänä: voisiko Biophilia-sovellusta käyttää myös aikuiskoulutuksessa? Saimme perehdytystä mm fyysikoilta ja muusikoilta ja pääsimme kokeilemaan sovellusta (hinta reilun 10€ jos haluaa omalle koneelle ladata). Björkin albumin jokaiseen biisiin oli tehty oma pieni osionsa, jossa pystyi leikkimään luonnonilmiöillä ja kyseisen kappaleen musiikilla. Näyttöruudulla sormia liikuttelemalla sai aikaan vaikkapa salaman muotoja, samalla musiikin tempoa ja korkeutta säädellen.
Kuten tuolla blogini alussa kirjoitin, on tavallisen taideopenkin korviin kantautunut paljon puhetta siitä miten mobiililaitteet ym tietotekninen kehitys on mullistamassa myös opetusmaailmaa. Eipä siis muuta voi kuin suhtautua avoimin mielin Biophilian kaltaisiin sovelluksiin. Suurin osa konferenssin aikuiskouluttajista jää kuitenkin varmasti vielä odottelemaan lisää ja parempia sovelluksia (ja niitä varmasti opetuskäyttöönkin tulee koko ajan). Björkin musiikki on hyvää ja Biophilia oli visuaalinen pläjäys, josta hyvinkin voisi joskus ammentaa vaikkapa inspiraatiota ja johdatusta johonkin aiheeseen taidetunnilla. Luulen, että kyseinen sovellus onkin etupäässä taideaineille sopiva, ainakin aikuiskoulutuksen puolella. Sovelluksen käyttö on lähinnä leikkimistä, joka ei ihan kaikkiin oppiaineissin sovellu edes johdannoksi tai tunnelman virittäjäksi.
Olin matkassa musiikinopettajan kanssa ja toki peilasimme tällaisten sovellusten ym uusien tietotekniikan mahdollistamien opetusmuotojen näkymistä kansalaisopostossamme. Meillä se on vielä varsin olematonta. Opettajilla olisi paljon opittavaa tässä. Rakastamme maalipurkkejamme ja soittimiamme, haluamme tuntea ne käsissämme, haistaa ne nenässämme. Kansalaisopistossa pidetään konkreettisesta tekemisestä sekä ihmisten kohtaamisesta. Miten osaamme säilyttää tämän mutta silti tarjota mahdollisuuksia myös niille, joille virtuaalimaailma on luontainen väylä kommunikoida ja toteuttaa itseään? Ehkä tällaisten opetussovellusten kehittäminen on yksi tie, jää nähtäväksi.
Islannin yliopisto on ollut mukana Biophilia-sovelluksen luomisessa ja koululaisten työpajojen opettajat ovat saaneet ensin perehdytyksen yliopiston fyysikoilta ja musiikkiyliopiston musiikkikasvattajilta. Sinänsä hieno avaus poikkitieteelliselle ja taiteelliselle työlle kouluissa.
Biophilian lisäksi kuulimme muutamia hyviä puheenvuoroja eri alojen asiantuntijoilta. Ensimmäiseltä konferenssipäivältä parhaiten mieleen jäi Kristín Vala Ragnarsdóttir. Varsin värikäs puhuja, Islannin yliopiston professori, joka kertoi meille miten hän on tullut "ulos lokerostaan"! Konferenssin teemana oli siltojen rakentaminen ja Vala puhui tutkijana siitä miten tieteessäkin jokainen ala pysyttelee mielellään omassa lokerossaan ja kukin työstää omia tutkimuksiaan ja omia tuloksiaan. Paljon hedelmällisempää olisi rakentaa siltoja eli tehdä yhteistyötä sekä eri tieteen- ja taiteenalojen kesken sekä esim. tieteen ja talouselämän ja politiikan välillä. Puhujalla oli omakohtaista kokemusta hedelmällisestä yhteistyöstä, hän on luonnontieteilijä taustaltaan.
"Lokerosta tuleminen" oli auttanut Valaa näkemään ympäristömme tilan laajemmasta perspektiivistä katsottuna. Vala puhuikin kovia tosiasioita maapallon tilasta ja siitä miten meidän on todella muutettava toimintatapojamme jotta maapallon luonnonvarat saadaan edes jotenkin riittämään. Hän puhui myös,siitä että tutkimme historiaa tuhansien vuosien takaa mutta kukaan ei puhu tulevasta muuta kuin muutamia kymmeniä vuosia eteen päin! Olisi uskallettava katsoa tulevaisuuteen ja yritettävä järjestää elämämme niin että pärjäämme pallollamme jatkossakin. Tähän tarvitaan tietoa ja taitoa ja tahtoa.
Vala antoi meille koulutusalan ihmisille mandaatin edistää kestävää kehitystä omassa työssämme ja välittää viestiä asian tärkeydestä. Tämä haaste on tärkeä ja se on pakko ottaa vastaan, niin taiteilijana kuin taideopenakin. Tosin kyllähän koulutus ja taide ovat henkisen pääoman kartuttamista joten ne ovat sinänsä hyvin kestävän kehityksen mukaisia.
Kuulimme puheenvuoroja myös mm brittiläisen koulumaailman rappiosta ja uudelleen kehittämisestä, talousalueista ja niiden vaikutuksesta elämän muihinkin osa-alueisiin. Jatkan vielä konferenssiannin sulattelua ja jos saan jäsenneltyä asioita omaan työhöni liittyviksi, jatkan tästä myöhemmin lisää.
Palauduttuani Islannista, vetäydyn kesälomalle. Tavoitteena on lomailla ja puuhailla perheen kanssa mutta vierailla omien laattojen kanssa grafiikan pajalla ja pitää vesivärivälineitäkin aktiivisessa käytössä. Biophiliaan toivon palaavani syksyllä opiskelijoiden kanssa.
Iloista ja värikästä kesää!
