Mars museoon tai maalaamaan

Blogini aloituksessa kirjoitin taiteen tekemisen merkityksestä. Hahmottelin ajatusta siitä että merkitys syntyy jakamisesta.   Jatkan tässä kirjoituksessa tätä pohdintaa mutta koetan hahmotella ajatusta taiteen merkityksestä hieman laajemmin.

Taiteen merkitystä voisi kuvailla vaikkapa eräänlaisina maiseman maamerkkeinä. Kulttuuri ja taide luovat maamerkkejä, jotka auttavat hahmottamaan etäisyyksiä. Ne tuovat inhimillisen perspektiivin ajan maisemaan. Sana tai kuva, ihmisen tekemä jälki, kertoo meille siitä ajasta jolloin jälki jätettiin. Tunteaksemme itsemme ja oman aikamme on meidän peilattava muihin kulttuureihin omaa maailmaamme. Taide tarjoaa peilin tähän tutkimiseen. Tämän kaltaisia ajatelmia on hahmoteltu taiteen merkityksestä maailmassamme.

Peilivertaus toimii myös yksilön, esim taideharrastajan, tasolla hieman toisellakin lailla tarkastellen.  Kuten jo aiemmin kirjoitin, taiteen tekeminen on tutkimista, jonkun asian työstämistä. Kuvan, tekstin tai musiikin kautta tekijä heijastaa omaa ajatustaan tai kokemustaan taiteen vastaanottajalle. Vastaanottaja puolestaan heijastaa omia kokemuksiaan teoksen kautta. Parhaimmillaan taidepeilin heijastukset synnyttävät kokijassa tunteita ja ajatuksia, jotka mahdollisesti tuottavat kokijalle jotakin uutta.

Taide ja taiteen tekeminen toimii parhaimmillaan eräänlaisena aktivoijana. Tutkiminen, ihmettely, löytämisen ilo, kauneuden kokeminen tai ruman käsittely ovat uskoakseni ihmiselle terveellisiä. Ne aktivoivat ajattelemaan ja tuntemaan ja tarjoavat keinon käsitellä omia tunteita. Nämä asiat eivät liity tietenkään vain kuvataiteeseen vaan muihinkin taiteenlajeihin ja varmasti myös moniin eri harrastuksiin, joiden ääressä ihminen kohtaa uusia asioita ja joutuu laittamaan itsensä peliin.

Työssäni kansalaisopistolla näen lähes päivittäin konkreettisesti taiteen tekemisen ja harrastamisen tuottamaa iloa ja tuskaa. Tuskakin yleensä kääntyy voitoksi ja voimaksi jos vaan ei luovuteta.  Näiden kokemusteni perusteella uskon vakaasti että taiteella on hyvää tuottavaa voimaa. Enkä nyt puhu taideterapiasta, joka on ihan oma alansa ja tärkeä omassa sarjassaan. Puhun taiteen kohtaamisen ja tekemisen voimasta joka voi olla mm aivojumppaa, sosiaalista osallistumista, itsensä likoon laittamista, uuden oppimista, itsensä kohtaamista ja maailman kohtaamista. Uskon että taide voi olla yksi konsti terveenä ja ehyempänä ihmisenä olemiseen.

Onhan tästä tutkimuksiakin tehty ja tulokset ovat olleet saman suuntaisia kuin yllä yritän kuvata. Mutta parhaimman kuvan asian todellisesta laidasta saa ryhtymällä taiteen harrastajaksi. Mars museoon tai maalaamaan tai musisoimaan tai mikä se kenenkin juttu nyt onkaan.

 

Kansalaisopiston kevätnäyttely on hieno perinne

Kansalaisopistossa on menossa lukuvuoden kiireisin aika. Esityksiä, konsertteja ja näyttelyitä on isossa opistossa monia ja niissä riittää puuhaa ja jännitettävää niin opettajille kuin opiskelijoillekin.
Itse olen koko viikon ripustanut ja järjestellyt kuvataiteen opiskelijoiden töitä ja sadat teokset täyttävätkin nyt opiston luokat ja käytävät. Viikolla tuntui jo välillä että onko järkeä asetella ja kanniskella maalauksia tuntitolkulla. Jalat turvoksissa raahauduin torstai-iltana kotiin ja harmittelin kun koko viikonloppu  menee töissä.

Mutta se oli silloin se. Tänään oli toinen näyttelypäivä ja sadat kävijät ovat vierailleet näyttelyssä. On ollut niin mukavaa nähdä opiskelijoita, jotka ylpeänä esittelevät tuttavilleen töitään. Kaikki näyttelyvieraat on tervehtineet iloisesti ja puheensorina käytävillä on ollut positiivista. Opiskelijoille tuntuu olevan merkityksellistä saada tämä lukuvuoden summaus näyttelyn merkeissä. On tärkeää ja oppimisenkin kannalta merkityksellistä nähdä omat työt tässä suuressa teosten kirjossa.

Ja on kevätnäyttely tärkeä summaus opettajillekin. Olemme juuri suunnittelemassa ensi lukuvuoden kursseja mikä on myös aina aikamoinen stressiruljanssi. Pitää saada opettajat, luokat, ajat ja rahat riittämään niin että tarjonta on monipuolinen ja kurssit toteutuvat. Kevätnäyttely antaa melkoisen potkun ensi vuoden suunnittelulle. Hienosti päättynyt kausi on hyvä alku seuraavalle.

Kiitos ihanat opiskelijat kuluneesta lukukaudesta! Olen ylpeä hienosta näyttelystänne! Kannatti kanniskella tauluja ja piirustuksia pitkin käytäviä (monet sitäpaitsi olivat talkoissa ripustamassa ja järjestämässä tätä yhteistä isoa ponnistusta).

Nähdään viimeistään syksyllä taas!